Syväsukellus Kyrkösjärvelle

Kesällä 2018 henkkoht melontamäärät kääntyivät uuteen nousuun. Syy oli sama kuin edellisen kesän laskulla, Kyrkösjärven melontaelämyshanke. Siihen kun kuului myös melontaelämysreitin suunnittelu, luvitus, nimeäminen ja toteutus. Tämän työn yksi tulos on viereinen seinätaulu, puoltoista metriä kanttiinsa. Mutta se vaati käytännössä aika monta lähtöä tälle lähimmälle järvelle.

Siirrytään suoraan opaskylttien pystytykseen, josta tulikin odottamattoman iso operaatio. Ensimmäinen kyltti nostettiin työmaapäällikkö Jyri Anttilan kanssa Pruukinsaarelle toukokuun alussa. Jo silloin opittiin, että eihän puujalat mahdu metallijalkoihin ilman kirvestä! Se käytiin hakemassa.

 

Niinpä osattiin Marika E:n ja Pirjo P:n kanssa ottaa opastaulun lisäksi mukaan rautakanki, saha, leka, kirves, vasara ja pora. Muun muassa.

Näillä eväillä nousi taulut molemmin puolin Sevon turvevoimaa.

Seuraava isku tehtiin 9-vuotiaan Lennin S:n kanssa Rengon padolle sekä melontakeskuksen lähelle pysähtyneelle pienelle turvesaarelle, jonne Lenni valitsi nimeksi Kyrköönen.

Nytkin unohdin pari työkalua melontakeskukseen, mutta onneksi hakumatka oli vain 50 metriä (kaksi kertaa).

Elettiin kesäkuuta, kun sieppasin talkootyömaalta Tellu K:n mukaan Sepänsaaren ja Seilannin urakkaan. Nyt opittiin, että isot taulut eivät mahtuneetkaan kanoottiin, vaan ne piti rakentaa paikalla.

Lisäkoettelmus oli Tellun uppoaminen kainaloita myöten turvesaaren sisään. Mutta sekään ei hyydyttänyt hymyä.

Seuraava kanssapystyttäjä oli Mirja K., jonka kanssa lähdettiin viemään kylttejä Kyrkösjärven kodalle ja Rakentajien lahdelle.

Ja taas tuli ylimääräistä vaivaa, kun rehattiin kylttiä ryteikköisessä metsässä aika pitkä matka, eikä asiaa helpottanyt se, että Kyrkösjärven vastahankainen maanomistaja oli rajannut tonttinsa molemmin puolin isolla risuaidalla. Yksi purokin ylitettiin käyttäen opastaulua siltana. Mutta taas oli loppu hyvin ja kaikki hyvin.

Seuraavaksi asialle lähti Marjo S., jonka kanssa otettiin urakaksi Hamarin uimaranta ja Pirilän polku. Nyt kehittyi sen verran monipuolisia vastoinkäymisiä (mm. kirves  unohtui), että retkeen kului neljä tuntia, kun yleensä tahti oli ollut tunti per kyltti.

 

 

 

Tässä vaiheessa aloin myöntää, että kyltin pystyttäjän ja rakentajan taitoni olivat sitä luokkaa, että kukaan ei lähtenyt toista kertaa mukaan. Mutta onneksi oli vaimo reservissä! Niinpä heinäkuun alkajaisiksi vietiin kyltit Latulaadun kohtaan ja Elämyslahdelle. Ja taas vein harhaan!

Tilanne alkoi olla jo huolestuttava, koska avuliaiden koskihäjyjen loppu melkein häämötti.

Kokenut raivaus- ja rypemiskaveri Sari S. löytyi kuitenkin viemään kylttejä Lintusaarille, Uudelle Seilannille ja Järvilaavulle. Mukana oli Mimmi-koira ja tulosta syntyi!

Koukkasin nyt normaalien kansalaisten puolelle ja houkuttelin paikallisen mökkiläisen, Jussi R:n veneilemään Korentolahden kyltin paikalleen.

Mutta sitten koitti totuuden hetki. Mentiin elokuun loppua, kun kysyin koskihäjyjen facebook-sivulla, lähtisikö joku mahdollisesti mukaan melomaan Ahvensaaren ja Kalasaaren kylttejä paikalleen.

Ja katso: vuoden paras melontakaverini Marjo S. nosti käden pystyyn ja otti bonukseksi Manun mukaan ensikanotoinnille! Tässä nautitaan eväät Kalasaarella. Hienosti meni!

Paitsi että olin taas unohtanut kirveen melontakeskukseen. Niinpä käytin Reijo T:n kanssa tekemässä syyskuun alussa vielä yksi reissu, ja rehkittiin Kalasaaren kyltti paikalleen.

Pystytysprojekti kesti siis keväästä syksyyn, mutta niin vain saatiin kylvettyä  20 opastaulua 2o kilometrin matkalle  12 kansalaisen ja 2 koiran voimin.

Tämä siitä huolimatta, että harhaanjohtajana ja pieleenrakentaja toimin minä itte!

Mainokset
Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Mökkipitäjän huikeilla vesillä

Kuuden vuoden paikallisen melontaseuran jäsenyyden jälkeen koitti vihdoin kuuma kesä 2018, jolloin pääsin nauttimaan kunnolla mökkipitäjäni merellisyydestä.

Enkä juuri nyt tiedä mitään parempaa kuin kelluskella kajakin ja kaverin kanssa Helsingin huiman monimuotoisilla vesillä.

Tämäkin kuuluu siihen, Ison Vasikkasaaren hiekkalaguuni. Vaikka totta puhuen se on Espoossa, jossa käväisin lankoni Antoniuksen kanssa, kun oli ensin kierretty Lauttasaari Antoniuksen pikkuveljen, Caion kanssa. Myös he saavat Helsingin Melojien jäseninä meloskella mielin määrin näillä vesillä.

Muita melontakavereita on lupa pyytää melomaan kerran kesässä, yksi kerrallaan. Heistä neljä ehti lähteä mukaan kesällä 2018. Aika urbaaneissa maisemissa mentiin tällä kertaa.

Vaimo oli ensimmäinen, jonka kanssa melottiin Mustikkamaan vajalta Suomenlinnaan kahvittelemaan.

Eikä siinä kaikki, vaan kurvattiin takaisin Eteläsataman kautta. Sen melske ja meno olikin Margitille sitten jo tarpeeksi tai liikaa.

 

Toisessa maailmanperintökahvilassa käväistiin tyttären kanssa. Vilna nauttii urbaanista sykkeestä, joten Helsingin edustan runsas laivaliikenne ei haitannut yhtään.

Suomenlinnan lautalla oli ruuhkaa, mutta kajakkiväylää saatiin kyntää kahdestaan.

Kirjailijakaveri Mari L. joutui kunnon stressitestiin, kun koitettiin kiirehtiä ruotsinlaivan edestä, mutta tienattiinkin ystävällinen tuuttaus. Ensikertainen kajakisti ei siitä sen enempää hätkähtänyt.

Sekin saattoi auttaa, kun oli käyty sitä ennen Lonna-saarella nauttimassa maukkaat raparperijäätelövohvelit (Mari maksoi).

Uudempi melontakaveri Marjo S. pääsi puolestaan kokemaan, miltä tuntuu, kun elämän ensimmäistä merimelontaa säestää kahdeksan metriä sekunnissa puhaltava itätuuli.

Sehän vain virkistää, kun helteellä pikkuisen pärskii! Hyvin pärjättiin tälläkin kelillä.

Tehtiin Marjon kanssa 17 kilometrin melonta Mustikkamaalta Presidentinlinnan edustalle, Oopperatalolta Kivinokkaan, Kulosaaren ympäri ja takaisin.

Eikä sekään yhtään haittaa, vaikka kahviloita ja uimapaikkoja löytyy nykyään joka toiselta rannalta.

   

     

Aivan kuin Helsingin huikea meri alkaisi olla jo vähän hallussa. Sinne uudestaan!

 

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Mela vaihtui vasaraan

Niinhän siinä kävi kuin ennakkoon uumoilin: melontavuonna 2017 kädessä oli useammin vasara kuin mela. Kyrkösjärven melontakeskuksen työmaalla tuli viihdyttyä enemmän kuin kajakissa. Paljon enemmän.

Valijoen Heikki sen osasi ennustaa: kökkätyö koukuttaa. Porukalla tekemisessä on hohtoa.

Montun pohjalta noustiin pikku hiljaa kohti perustuksia. Perustuksia tehtiin oikeastaan koko kevät ja alkukesä. Mutta porukka pysyi hyvin kasassa ja talkootunteja kertyi.

Hyvä ruoka toi vielä paremman mielen. Muonitus pelasi, grilli kuumeni ja 20 naisen murkinaryhmä oli mahtava.

Kesätauon jälkeen koitti totinen hetki, kun suurin osa keskeisistä tekijöistä katosi näkyvistä. Mutta uusia löytyi tilalle ja homma toimi taas. Näkyvää jälkeä alkoi syntyä. Kökässä oli enimmillään 20 koskihäjyä, kahtena keskiviikkona peräkkäin. Vietiin parhaimmillaan viittä asiaa yhtä aikaa eteenpäin.

      

      

Samalla päästiin myös melomisen makuun, kun tarjottiin ensimmäinen yleisömelotus yhtä aikaa runkokökan kanssa.

Väki viihtyi uudella suurella laiturilla, joka havaittiin hyväksi. Erittäin hyväksi.

 

Koskihäjyjen melontakausi huipentui syyskuun lopun perinteiseen lyhtymelontaan, nyt ensi kertaa uudelta laiturilta. Tuntui melkein kuin olisi saatu jotakin aikaan.

 

 

Ja niin saatiinkin: puolet mahtavasta melontakeskuksesta, monella tavalla suuntaa näyttävästä tässä maassa.

Kesällä 2018 oli edessä vielä kahden vajan ja vesielämysreitin tekeminen. Muutaman mutkan kautta niistäkin selvittin.

Ja kun yli 150 eri talkoolaista oli paiskinut hommia runsaat 5000 tuntia, pystyttiin Kyrkösjärven  melontakeskus avaamaan käyttöön juhannuksena 2018, juuri suunnitelman mukaisesti.

Ja sitten vain meloskellaan kuin Ellun kanat maan mahtavimmassa melontakeskuksessa, itte tehdyssä. (Drone-kuva Jukka  Kuusisto)

DCIM100MEDIADJI_0420.JPG

 

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Pidetään kunnon paussi Kanasaarella

Lestijoelle vei matka taas kerran. Väkeä oli mukana peräti 21. Oltiin luontohelmi-melonnalla luonnonsuojelupiirin väen kanssa 4.7.2017. Koskihäjyjä oli 7, joista ensi kertaa Lestijoella olivat Vepe, Tuula H, Helena V, Päivi A ja Kirsi H. Ja hienoa oli taas, harvinaisen hienoa. Kaikki nämä kuvat ovat Hannan ottamia.

      

      

Pari päivää retken jälkeen Hanna kirjoitti: ”Hieman jäi miettimään jos pääsisi yöpymään Kanasaareen loppukesästä. Pysähtyä välillä kuvamaan mahtavalle suoalueelle. Oli monta mielenkiintoista lintua. Lipua hiljaa, nähdä kenties muutama peura ja hirvi. Popsia muutama hilla.”

Ja näin tehtiin 11.-12.8.2017. Kanasaaren paussista tuli 16 tunnin mittainen, mukana Hanna R, Jaana K, minä ja meidän Vilna 25 v – viimeksi Lestijoella 10-vuotiaana! (Yhdeksän hienointa kuvaa Hannan ottamia.)

      

     

     

            

       

Ensi kesänä kahdeksi yöksi Kanasaarelle?

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Kainuun merta kyntämässä 12.-14.8.2016

20160812_141245Sellainen outo provinssi kuin Kainuu oli tähän asti ollut lähinnä etäinen paikka kartalla, ennen kuin tuli kerrankin lähdettyä sinne vapaaehtoisesti (kertausharjoitusta ja kursseja ei lasketa.)

Luulisi muuten uuden uljaan trailerimme, seitsemän muovikajakkimme ja vuokramersumme herättäneen ansaittua huomiota jo Kajaanissa.

IMG_8165Kainuun pääkaupungista meidän käännytti kuitenkin epäystävällinen keli, jonka takia Oulujärven kiehtova Ärjänsaari jäi tällä kertaa haaveeksi.

Minerva K-N:n ja Tarmon N:n vision perässä tässä oltiin koskihäjyjen porukalla kulkemassa, tämän kuvan nappaajanakin Minttu-Minerva.

20160812_173618

Ei siitä kuitenkaan lannistuttu, vaan lähdettiin suojaisemmalta majapaikalta tutkimaan Paltamon Mieslahtea.

Maan viidenneksi isomman järven taivaan kansi antoi tosin sielläkin heti omia varoitusmerkkejään.

20160812_180854

Ukkosen uhatessa paettiin rantaan, missä nähtiin jyrinöiden kulkevan ohi. Näin voitiin jatkaa matkaa kohti sateenkaarta ja Oulujärven itäisintä kolkkaa.

Mutta jo nyt olivat taivaalliset näytelmät vahvistaneet retken vetäjien näkemystä Kainuun meren mahtavuudesta luonnon voimien ohjailijana.

20160812_194248Seuraava ilmiö olikin sitten valtaisa taivaallinen iltavalaistus, jota vastaan ei voinut ilman mustia lasia suojautua kuin vetämällä koskihäjyjen limenvihreä tuubihuivi koko pään yli auringon siltaa pitkin meloessa.

Hyvin se kajakki niinkin kulki.

20160812_201417Tämmöisellä sopivan tutunoloisella porukalla oltiin tällä kertaa liikkellä.

Taukolaiturilla Eija T, Suoku S, Minerva K-N, Jouni V ja Susanna S, alhaalla kajakissa Tarmo K ja kännykameran takana Anssi O.

IMG_8169

 

Majapaikkakin kelpasi: Paltamo Golfin korkeatasoinen Kymppiväylä.

Sen suojista sopi seurata toistenkin tekemää ulkoliikuntaa ja nauttia yhteisiä eväitä: aurinkoista katkarapukiusausta, pizzan palasia, spagetti bolognesea ja suklaisia lättysiä. Mintun lätyt ja kuva.

IMG_0504

Lauantaina tutustuttiin Oulujärven pohjoiseen osaan ja käytiin kiertämässä Kuostonsaari.

Tässä on yksi Kuostonsaaren hienoista hiekkarannoista Luodelahdella, Jounin kuvassa. Myös saaren taukopaikat olivat upeita, satoi tai paistoi.

Nyt satoi, vähitellen oikein kunnolla.

20160813_141802

Ja taas kerran piti todeta, että kajakki on loistava vesikulkuneuvo ankariakin säitä vastaan. Oli vaihtelevaa tuulta, monimuotoista aallokkoa ja kovapintaista pisarointia.

Tässä viimeinen tauko paikalla. Aika hyvä saavutus ottaa kasvokuva kuudesta melojasta, joista ketään ei tunnista.

20160814_100801Sunnuntaina Minttu ja Tarmo johdattivat meidät päin jotain tuntematonta, joka kuulemma oli ollut koko ajan silmissämme sitä tietämättämme.

Jotain pientä saarta kohti siinä mentiin, keskellä aavaa ulappaa, joka oli pohjalaisittain valtava, mutta Kainuun merellä vasta esimakua isommista.

IMG_8233Tämmöinen tapaus siellä perillä tuli vastaan, Tarmon serkun rakentama melkoinen idylli, Lehtosen saaren ainoa mökki, Mintun kuvaamana.

Lehtonen on yksi Oulujärven 650:stä saaresta, joista enää 648 on tämän reissun jälkeen käymättä.

20160814_114845

Ja tämän takia sinne saarelle tultiin: Suomen paras sauna ja sen rakentanut vieraanvarainen isäntä, entisöijä ammatiltaan. Mehevän pehmeät oli löylyt.

IMG_8249

Jäljellä oli enää paluumelonta, tällä kertaa kokonaan tyyntyneessä Oulujärvessä, Minttu alla tyytyväisenä selfistinä.

Joo, kyllä me täysin ymmärrettiin, miksi Tarmo ja Minttu haikailee näiden karujen korpien kuiskintaa ja jylhien ärjyjen loiskintaa.

Mutta älkää nyt silti aivan heti sinne menkö. Voidaan me lähteä toistekin ihmettelemään tätä mahtavan makiaa sisämerta, josta maisteltiin nyt vasta pieniä murusia.

IMG_8255b

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Lisää joogaa ja enemmän melontaa 20.-24.7.2016

Tapio Autelo 13775743Mitähän siitäkin mahtaa tulla, kun kolmisenkymmentä joogaavaa melojaa kokoontuu keskisuomalaisen järven rannalle keskellä kotimaista kesää?

Nimittäin sen jälkeen, kun osa heistä, Kirsi H ja Päivi A, on ensin istuskellut laiturin nokassa meditoimassa Tapio Autelon mallina.

Anssi Orrenmaa 20160721_152216

No siitähän syntyy Suomen joogaopiston uusi ennätys: 29 joogamelojaa yhtä aikaa Saarijärven vesillä, yksi enemmän kuin vuoden takaisella pilottikurssilla!

Ja kaikki me mahduimme mukaan tähän kuvaan, paitsi minä, joka käytin kännykameraa Matosalmen sillan kannella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja sattuu siellä koko ajan kaikenmoista muutakin jännää, kun edes veden pinta ei tunnu kovin tavalliselta, kun siihen suhtautuu tarpeeksi hienovaraisen läsnäolevasti.

Niin kuin tässä Markku Elolehdon osumassa, taustamelojana Margit O.Kati Leppänen IMG_20160723_134317946

 

 

 

Sitten saattaa vaikka äkisti kuulua hyvinkin vaikuttava kirkaisu, niinkin pienestä asiasta kuin ison rupisammakon (?) kurkkaamisesta kajakin penkin alta. Kirkaisijana ja kuvaajana Kati L.

Paavo Martikainen WP_20160722_19_33_45_RichJooganohjaajamme Leena Koiso-Kanttila ja Marja Kuismin syvensivät joogharjoituksia yhä enemmän melontaa palvelemaan.

Eikä sekään yhtään latistanut tunnelmaa, että melanheiluttamisen mallia näytti jälleen aurinkoinen taiturimme Sonya Zouiter, tässä Paavo Martikaisen kuvaamana…Paavo Martikainen WP_20160722_19_52_17_Rich_LI

…ja että kolmanneksi melonnanohjaajaksi mukaan liittyi 40 vuoden vankalla kokemuksella Juha Karvinen, hänkin Paavon kuvassa.

Tässä Elosaaren hienojen kallioiden kohdalla, juuri ennen puhumattoman iltamelonnan aloittamista.

Päivi Artikainen 13731707bIsossa porukassa aivan hiljaa melominen oli taas ihan erityinen kokemuksensa, itse kullekin omanlaisensa aistien terävöittäjä – äänettömän sotalaivaston kuvitelmana, keskisuomalaisesta vaaramaisemasta lumoutumisena tai veden pinnalla itsestään lipumisena.

Luulin, että sitä tunnelmaa ei voi ollenkaan vangita kuvaan, mutta Päivi A:n autuas selfie tulee tuossa lajissa kyllä aika lähelle.

Antti Mäkipää Joogaa ja melontaa 034

 

Valoistasta kesäillasta siirryttiin hämyiseen loppuiltaan laskevaa täysaurinkoa porukalla ihaillen. Kuvan otti Antti Mäkipää.

Tapio Autelo DSCF8304Ja kun toisella puolella taivasta oli luvassa vielä täysikuukin, sitä jäätiin odottelemaan pienemmällä porukalla.

Ei tullut kuuta, vaan sekin oli kivaa, kun tuli pilvet ja tuli sumu ja tuli yö.

Kajakeissa Rea K, Liisa M, Henna N, Anssi O, Antti M ja kameran takana Tapio Autelo, hänkin kajakissa, tuona päivänä ensi kertaa 24 vuoteen.

Paavo Martikainen WP_20160723_15_13_56_Rich_LI

 

Eikä me meinata kertoa Joogaliiton hallitukselle, että seuraavana päivänä käytiin vielä aika läheltä ihmettelemässä Riekonkosken kuohujakin. Paavon kuva.

 

Anssi Orrenmaa 20160723_162744Mutta se voidaan tunnustaa, että pidettiin taukoa Lintusaaren rantakalliolla, vaikka ei oltu kuviteltu sen ollenkaan sopivan näin isolle porukalle. Mutta kyllä kaikki vain sopi.

Joten otetaanpas kolmas kerta tätä lajia kesällä 2017 samalla vetäjäporukalla!

Sitä odotellessa Tapio Autelon komea kuva ja Jukka Linnan siitä veistämä hieno haiku:

Maailman raja / kelluvan horisontin / pisara kantaa.

Tapio Autelo DSCF8216

 

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Sopuilua maailmanperintömerellä 15.-17.7.2016

DSC_0205Arvoitus: mitä kummallista on tässä näkymässä, joka on tallennettu Köklotin Sundbyn satamassa perjantaina 15.7.2016 kello 13:43 ?

Vastaus: vaasalaisia ja seinäjokisia melojia sikin ja sokin lähdössä yhteiselle melontaretkelle Mikkelinsaarille!

DSC_0300Eipä tuommoista tapausta ole ennen nähty, kokijoina 12 Vaasan kanoottikerholaista ja 7 Kyrönjoen koskihäjyä. Meidän maakrapujen puolelta Esa M, Milja M (12 v !), Suoku S, Susanna S, Vepe P, Aki M ja Anssi O.

Ja mikä vielä oudompaa: meillä oli hyvin hienoa eikä saatu yhtään kränää aikaan.

DSC_0287

Päinvastoin, kynnettiin komeaa merta rinta rinnan ja nautiskeltiin niin auringosta kuin aalloistakin. Yllä salaisessa taukopaikassa.

Mikäs oli mennessä, kun päävastuun kantoivat taitavat merimelonnanohjaajat Roland Bäck ja Simo Ahtola.

E20160717_114856

Tästä alkoi nimittäin sen sortin aallokko, 8 m/sek, puuskissa 10 m/sek, joka olisi tainut jäädä koskihäjyiltä omin päin käymättä.

Mutta loppujen lopuksi se taisikin olla retken kaikkein paras juttu. Jospa ryhdymmekin myös aaltohäjyiksi…

Vepen kuva 1

 

Upea kokemus oli myös rantautumisen aikana yli jyrisseen ukkosrintaman jälkeinen tyyntyminen ja auringonpaiste vain muutama minuutti myöhemmin.

Tässä ollaan Susannan kanssa ensimmäisenä takaisin vesillä Vepen ottamassa osumassa.

DSC_0303Kelpasi ihailla myöskin vaasalaista kauneutta.

Tarkoitan tietysti tuota etualalla näkyvää puuseppä-Heikin itte rakentamaa leppäkajakkia!

 

DSC_0271

Muinaismuistoja metsästäessä Boskäretistä löytyi vaasalaisillekin ennen näkemätön kivilabyrintti.

Vastaan tuli myös kompassiruusuja, asumusten pohjia ja oman elämäni ensimmäinen aito jatulintarha.

DSC_0293b

 

Kovin ystävällisesti reittiä johdateltiin välillä sellaisten mataloituvien kivikoiden poikki, joissa meidän muovipaattimme olivat kuin kalat vedessä virtaviivaisempien merikajakkien rinnalla.

Mikkelinsaaret Melontaretki 15-17.7.2016

 

Ja kun matkassa oli VKK:n retkivastaava Hannu Karjanmaa, piirtyivät retken reitit talteen.

Perjantaina melottiin 20 km Köklötista pohjoiseen Mikkelinsaarten luontokeskukseen, lauantaina 23 km vastapäivään saariryhmää tutkiskellen ja sunnuntaina 26 km takaisin etelään isoimpia sivutuulia väistellen.

rajausEikä seuraava yhteinen retki ole kuin suunnittelua vaille valmis, totesi Rolli G.

Sitä samaa taitaa tarkoittaa myös tämä Susanna S:n Merenkurkun merestä löytämä ennekivi.

Kiitokset siis rannikon lajitovereille hienosta kokonaiskokemuksesta!

Eiköhän me oteta tämä teidän mahtava maailmanperintömeri yhteispohjalaiseksi kansallisomaisuudeksi. (Kuva Jussi Metsäpelto)

image6

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi