No tekojärviä vasta melotaankin! Varsinkin, jos valtaosa lähitienoon järvistä on juuri niitä. Ja jos tekeillä on kirja Suomen kaikista tekojärvistä. Viimeksi mainittu antoi oli oikein hyvän syyn käydä kesällä 2020 koluamassa ennen näkemättömiä ihmisen tekemiä järviä.
Kesän ensimmäinen tekojärvi oli kuitenkin se kaikkein lähin, tutuin ja nuorin, Kyrkösjärvi. Osa sen kelluvista turvesaarista oli nimittäin vielä nimeämättä. Niinpä käväistiin Jyrin kanssa istuttamassa kyltit Kulkurin ja Vaeltajan hyllyvälle kamaralle.
Myös pikkuinen Varpulan allas Nurmossa oli ennestään tuttu paikka, mutta sen kauneusarvot piti vielä käydä tarkistamassa. Minun mielikuvissani Varpula on nimittäin tekojärvistä kaikkein kaunein, suoraan kansallispuistomainen. Käytiin toukokuunssa Vepen, pojan ja pojapojan kanssa arvioimassa Varpulaa.
Seuraava järvi olikin uusi tuttavuus, Jalasjärven Liikapuro. En odottanut siltä juuri muuta kuin runsaita suorantoja, mutta sepä yllättikin myös kallioillaan. Sanoisin, että soiden ja kallioiden onnistunut vuoropuhelu nosti Liikapuron lähes Varpulan tasolle. Kuvassa Liikapuron kallioita on hyödynnetty mökkeilyyn.
Koronakevään 2020 viimeisenä päivänä otettiin Marjon ja Lennin kanssa tavoitteeksi Laihian ja Jurvan rajamailla oleva Kivi- ja Levalampi. Tähtäimessä oli katsoa, pystyisikö pohjoisrannan suosokkelon läpi melomaan evästelemään Natura-suojellun suon kiinteälle rannalle.
Se tarkoitti lähes kilometrin pituisen suon selvittämistä, mutta niin vain päästiin perille, vaikka se vaati sinnikästä suomelontaa. Bonuksena päästiin sitten varsinaiseen lintuparatiisiin. Kivi- ja Levalampi nousi suorastaan uudeksi suosikikseni tekojärvien kirjavassa joukossa.
Soista innostuneena lähdettiin Marjon ja Lennin kanssa tutkimaan Keski-Pohjanmaan tekojärvien soisia näkymiä. Ensin oli vuorossa pieni Vissavesi Kaustisten ja Vetelin rajalla. Se oli aivan mukava mökki- ja lintujärvi, vaikka päähuomion veikin järven täydellisen peilityyni pinta.
Keski-Pohjanmaalla pääkohde oli vähän isompi Venetjoen tekojärvi, jonka suorantaan olin ladannut isot odotukset. Sinne oli vähän yksitoikkoinen runsaan 8 kilometrin melontamatka, mutta palkinnoksi periltä löytyi kiva laavu.
Keski-Pohjanmaan tekojärvet tuntuivat olevan tehokkaassa virkistyskäytössä!
Aivan saman virkistysarvon nousun totesin myös Turun tienoon tekojärvistä, jotka bongasin lomamatkan oheistuotteena.
Tässä on kymmenestä entisestä soramontusta muodostettu Maskun Riviera, todellinen kesähelmi!
Syyskuussa tutkittiin vaimon kanssa Suomen vanhin tekojärvi, 1600-luvun lopulla tehty Isonkyrön Orisbergin Kotilammi. Se on myös varmasti ainoa, jonka rannalla seisoo Carl Ludvig Engelin suunnittelema kellotapuli ja kirkko.
Vaasan Pilvilampi oli varsinainen yllätys. Se on hyvin luonnonmukainen pikku lampi, jonka ympärille Vaasan Latu on rakentanut 20 vuodessa hyvät reitistöt ja taukopaikat.
Hauskaa, miten hyvin Seinäjoki ja Vaasa ovat kumpikin osanneet hyödyntää tekojärviään virkistyskäyttöön!
Jurvan pientä Säläisjärveä kuvittelin hiljaiseksi erämaajärveksi. Kaikkea muuta! Sen leirintäalue kuhisi elämää, karavaanareita, kaloja ja kalastajia. Tämä lohi nousi jo toisella heitolla.
Parin kilometrin päässä pärisevä Botniaring takasi, ettei järvi ollut edes hiljainen!
Maan vilkkain tekojärvi lienee Espoon Suomenojan entinen jätevesiallas, nykyinen lintuallas.
Keväällä paikka kuhisee bongareita ja lintuja, mutta lokakuussa siellä ei näkynyt kuin pari sinisorsaa.
Kaikkein hiljaisin tekojärvi löytyy puolestaan Vantaan Silvolasta. Sen penkereet on tarkasti aidattu, koska siitä on kiinni miljoonan suomalaisen vesihuolto.
Hauskoja pömpeleitä tyynessä järvessä!
Tutkimukset jatkuvat…
Anssin melontablogi 