Vappuajelulla Ikkelänjoella 1.5.2016

13083204_10208256358100760_2984646416730506411_nTaas kerran piti joutua vapuksi Kauhajoen Ikkelänjoelle, kun Uurentalon Jussin mielestä vettä olisi nyt harvinaisen hyvin. Kanoottikaveri Susanna oli ollut talvesta asti lähtökuopissa, eikä Suokua ja Minttua tarvinnut yllyttää yhtään sen enempää jokiretkikajakkeihinsa.

13087856_10208256356020708_5714268803481018671_n

Tämä oli viides kerta viimeisen kahdeksan vuoden aikana, kun vappupäivä kului tällä kiemuraisella korpijoella.

Näin ollen sen ei pitänyt olla yhtään yllätys, että kapean virran yli oli kaatunut kymmeniä puita.

13091966_10208256355300690_7645768431066485019_n

Mutta kyllä se silti vähän oli yllätys, että perusteellista majavantyötä oli tehty niin ennätysmäisen ahkerasti heti ensimmäisen parin kilometrin aikana. Kaikki alitusten, ylitysten ja ohitusten konstit olivat käytössä, eikä niitä opeteta virkistysmelonnan peruskurssilla…

13103404_10154274159798777_7500726439718901445_nEnpä muista, koska ensimmäinen tauko olisi ollut tarpeen puolentoista kilometrin päässä lähtöpaikalta, mutta nyt se oli. Vauhti oli ollut reilu kilometri tunnissa, joten tätä vauhtia oltaisiin maalissa iltapimeällä. (Tämän ja seuraavan kuvan nappasi Susanna, muut ovat lähinnä Mintulta.)

13095853_10154274159938777_1728919747834768170_nMutta kohta jo koettiin todeksi Maarit Verrosen uljas ajatelma: ”Kun kaiken äheltämisen jälkeen taas kelluu joessa heitellen oksanpätkiä, kuivuneita lehtiä ja neulasia, huljutellen laidan yli savisia uintikenkiä, nyppien hiuksista hämähäkkejä, ja edessä on selvää vettä, mielen valtaa syvä merkityksellisyyden tunne. Juuri tällaista pitää ollakin.”

13131174_10208256357300740_8146633950264433367_oSekin tiedettiin, että ennen pitkää kosket vauhdittaisivat matkaa, ja nyt se vauhti oli parempaa kuin koskaan. Tällä muutaman kilometrin jaksolla tuli onneksi vastaan vain yksi hankalasti kaatunut puu. Mitäs siitä, kaivettiin parit vaihtovaatteet pussista ja jatkettiin matkaa. Ne varsinaiset koskenlaskukuvat jäävät aina ottamatta, kun on muka jotain kiireellisempää puuhaa.

hosiaisluomaJa kaunista on, kovin karun kaunista. Voi olla, että vielä retkipäivän aikana mielessä käväisevät myös rehaukset ja roudaukset, mutta kohta ne jäävät mielikuvissa vauhdinpidon ja kauneusarvojen varjoon. Hosiaisluoman mökkiläisillekin piti kehua heidän hienoa jokeaan, ja heidän ihmetellä meidän kummia kulkuneuvojamme. (Susannan kuva, seuraavat mun.)

20160501_170941Mutta kun kaikki retket päättyvat joskus ja johonkin, niin tämä päättyi kymmenen kilometrin ja melkein viiden tunnin jälkeen Mäkelänkosken päälle kaatuneeseen isoon haapaan, jonka paksu oksa uhkasi ainoaa mahdollista laskulinjaa. Se oli Mintunkin pakko pitkin (ja ehjin) hampain myöntää.

Mutta kyllä kelpasi tämä vappuajelu tällä porukalla ilman mäkelänkoskenlaskuakin.

20160501_170901

Mainokset
Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Lemmenjoen kultaa hakemassa 4.-6.9.2015

01 Lähtö NjurgalahdeltaNiin vain ajeltiin reilut 900 kilometriä, että päästiin laskeutumaan Lemmenjoen Njurgalahteen, tähtäimessä Lapin kulta, maan mahtavimpiin kuuluva putous Ravadas ja uljas tunturi Morgam-Viipus. Hanna R. sai kaikki muutkin mahtumaan samaan aurinkoiseen lähtöselfieen: Suoku S., Valde O., Erkka K., Margit O. ja Anssi O.

12 Jokilaiva

Melottavana oli Lemmenjoen ylin 20 km, ensin vastavirtaan ja sama takaisin. Suurin osa joesta oli järvimäisiä levennyksiä. Vain neljässä kapeikossa piti meloa ankarasti päin virtaa tai kiskoa kalustoa kahlaamalla. Jokilaivat huristelivat kapeikot ylösalas, kun laittoivat väen välillä kävelemään. – Hannan kuva taas, taustalla kohoaa Joenkielinen.
WP_20150904_046

Ensimmäinen yöpymispaikka oli Härkäjärven varaustupa.

Neljän hengen saunallisen mökkerön edustalta aukeni ehkä komein maisema, minkä edessä on tullut ikinä melontaretkellä yövyttyä.

WP_20150905_006Seuraava aamu alkoi Ravadaksen ihailulla. Kolmiosainen putous laskee lyhyellä matkalla noin 20 metriä. Hienoimpia paikkoja, mitä on Suomessa vastaan tullut, lausui Valde.

Tässä näkyy vasta könkään alimmainen osa.

08b Morgam-Viipus siintää

Matkan eräänlainen pääkohde oli 601 metrin korkeuteen kohoava Morgam-Viipus, Kultahaminaa vastapäätä alkavan viiden kilometrin jyrkän nousun päässä.

Vaimon kanssa noustiin niin pitkälle, että voitiin jo sanoa seisovamme tällä tunturilla.

09 Morgam-Viipuksen huipulla

Mutta sitä varten on kavereita, että heidät voi lähettää edustamaan itseään tälle koko Inarin korkeimmalle huipullle.

Maisema Lemmenjoelle jäi tällä sumulla näkemättä, vaikka muuten oli kuulemma mukavaa. Molemmat Morgam-kuvat otti Hanna.

Mutta se kulta! Naiset tuntuivat löytävän sitä koko ajan ja joka paikasta…

WP_20150905_025         WP_20150905_020WP_20150912_001         WP_20150906_031

…vaan ehkä silti kallistumme eräopas Lisa Fabritiuksen ajatelman kannalle: ”Lemmenjoen vanhojen kullanhuuhtojien ajatuksena oli, että eihän meidän kultamme ole se, mitä kaivetaan. Se on tämä luonto ja rauha missä eletään. Maan kultaa kaivetaan vain siksi, että pystytään täällä olemaan.”

WP_20150906_011

Nämä kuvat on otettu Ravadaksen autiotuvalta, alimmaisessa Hannan osuma Valdesta.

13 Ravdaksen autiotuvalla

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Melonta = joogaa 22.-26.7.2015

Juhan kuva 05Olipa juhlavaa johdattaa 26 meditoivaa melojaa Sonya Z:n kanssa kolmena päivänä poikki kauniin Saarijärven! (Tässä Karvisen Juhan kuvaamana.)

Tasan 20 kuukautta siitä oli haaveiltu: joogaa melojille Saarijärven joogaopistolla. Ja niin vain löytyi täysi kurssillinen rohkeita pilotteja.

Lauantai 13Kun viitenä päivänä peräkkäin piti tykätä joogasta, melonnasta ja kasviruokasta vailla viinaa, tupakkaa ja televisiota, niin olihan tämä porukka harvinaisen valikoitunut. Näin ollen kaikki meni myös perille: asanat joogamatolla, keskustelut luentotilassa, herkuttelut ruokasalissa, venyttelyt rannalla ja ponnistelut kajakissa.

Lauantai 15Elämysten imeminen vuoroin kahdesta hienosta lajista todella hitsasi leiriläiset yhteen. Ehkä senkin takia, kun kurssilaisten melontakokemus vaihteli nollasta 40 vuoteen, mikä johti kuin itsestään yhteistyöhön, ystävyyteen ja avunantoon. Myös kajakki on kantava alusta, mutta silti joogamattoa arvaamattomampi.

Perjantai 10

Jooga oli aina valmistautumista myös meditatiiviseen melontaan, totesi yksi kurssilainen. Paavo M. jatkoi: Melonta ON joogaa. Tämän leirin kokeneille tuossa ajatuksessa ei ole mitään epäselvää. Selvimmin se tajuttiin iltamelonnassa, kun seurana olivat sateenkaari, kuu, laskeva aurinko ja 27 äänetöntä melontakaveria.

Perjantai 11Aivan hiljaa isossa ryhmässä melominen vei flow-tilaan, jonka Kirsi V. sanoitti haikuiksi:

Järvellä tuulee / Saa laineet asanoihin / Otan ne vastaan.

Mela ui veteen / Tuhannen kertaa tuhat / Ääretön onni.

Suppailua 3Mutta jo riittää tämä herkistely!

Nyt hieman toimintaa eli Henrik W:n uljas yritys tehdä savusaunasta päin ensimmäinen päälläseisontansa SUP-laudalla. Vau.

Suppailua 4

Melkein se meinasi onnistua.

Sonya päällään

Naisten saunavuorolla kuulemma Sonya esitti tämänkin tempun, mutta todisteita ei ole julkistettu!


…mutta nyt se todiste tuli, joten myönnetään miesten tappio tässä(kin) lajissa.

Oli se ainutlaatuinen leiri, mistä kiitos loistaville ohjaajakavereille Sonya Z (alakuvassakin), Leena K-K ja Marja K + kaikille mahtaville 24:lle leiriläiselle, joista 19 ilmoittautui saman tien kesän 2016 kurssille.

Mitähän siellä koetaankaan…

Lauantai 34

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Lappameri opettaa 10.-12.7.2015

DSC_0046Kovin mieluusti oltaisiin Jaana K:n, Eija T:n, Hanna R:n ja Marjaana M:n kanssa melottu yöksi Etelä-Pohjanmaan suurimman järven isoimman ulapan keskelle Lappajärven Selkäsaarille, kuvassa kaukana vasemmalla. Tässä arvioidaan iltayhdeksältä tilannetta Rämäkkösaarella, jolta edettiin vielä oikealla näkyvälle Pihlajasaarelle.

11693986_10205179407790390_9047743628906741682_n

Mutta kun edessä olisi ollut vielä melkein kolmen kilometrin arvaamaton ja puuskittainen avotaival, ei ryhdytty ottamaan riskiä.

Varasuunnitelma nro 7 tärppäsi, kun Mettäpellon Jussin appiukko lupasi hakea meidän Isoniemestä Pyhälahden rantamökilleen. Sinne peräydytään tässä Hannan ottamassa kuvassa.

DSC_0075Seuraavana aamuna sää suosi ja pystyttiin melomaan turvallisesti Selkäsaarille. Siellä koettiin ensimmäisen kuvan maisema juuri siitä toisesta suunnasta: kolme kilometriä lähimmille saarille ja viisi kilometriä lähimmälle mantereelle. Hieno paikka, kuin luonnon kirkko, mutta jokohan sen uskoisi, että melottavissa vain hyvällä kelillä!

DSC_0088

DSC_0114Selkäsaarilta jatkettiin matkaa kaikessa rauhassa kohti pohjoista eli Kärnän saarta, jonka laavulla vietettiin kesäinen grillauspaussi. Mutta Lappajärvi haluaa yllättää joka päivä. Kun vaahtopäät näyttivät nousevan koillisesta, lähdettiin kiertämään Kärnän saarta lännen puolelta, missä luultiin olevamme suojassa puhureilta.

DSC_0132Kaikkea muuta. Puskettiin kahdeksan kilometriä päin navakkaa aallokkoa. Tehtiin tuplasti töitä, että päästiin etenemään puolet normaalivauhdista.

Taukoa voitiin viettää vasta Kannanlahden uimarannalla, jolle toi taivaallista hohtoa maailman suurin kärnäiittilouhos (ja samalla ainoa).

DSC_0143Sitten olikin yllättäen edessä muutaman kilometrin aivan tyyni taival. Kunnes äkisti vastatuuli otti taas melojista mittaa. Lappajärven keskustaan lopetettiin retki, kunnioitusta herättävän Lappameren jatkokouluttamina, oikealla kuskiksi soitettu Tervareitin projektipäällikkö Hannu Nevala, kuvaajana Niina Nevala.

11698589_10205179267986895_6761512493589704204_nLappajärven 32 kilometrin ponnistelu palkittiin Evijärven Sillankorvan leirintäalueen grilli-illalla, auringonlaskulla (Hannan kuva taas) ja tangokuninkaan kruunajaisilla. Vähän ajattelin liittyä tangokuningatar Susanna Heikin fan clubiin, jos sellainen perustetaan (näitä melontakavereita fanitan jo muutenkin).
DSC_0147

Sunnuntaina melottiin sitten oikeaan luonnon kirkkoon, Evijärven Ruumissaareen, jossa 80 veneilijää otti osaa tunnelmalliseen jumalanpalvelukseen, bonuksena muutama koskihäjy.

Hieno kokemus kenelle tahansa! (Viimeinen kuva Hannan linssin läpi nähtynä.)

DSC_0162

DSC_0160

11053139_10205179405870342_5608432923129059118_n

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Vimpelin yllätysveto 21.5.2015

Jussi 1Mettäpellon Jussin kalastajakaveri Aki B. väitti Vimpelin Savonjokea kiinnostavaksi melontajoeksi toukokuun korkealla vedellä. Niinpä lähdettiin Jussi M:n, Minttu K-N:n ja Suokun S:n kanssa Kivelän kohdalta testaamaan tuota väitettä, josta ei minusta ollut paljon takeita. Eihän tämä Lappajärveen laskeva jokipahanen kuulunut edes edellisen kesän Tervareitin kartoitustehtävään…

Jussi 11…ja niinhän siinä kävi, että kalastajakaveri oli väärässä: ei Savonjoki ole vain kiinnostava, vaan melko täydellinen keväinen koskimelontaväylä! Ehkäpä Etelä-Pohjanmaan paras! Todellinen Vimpelin ylläysveto! Mutta vettä täytyy olla tarpeeksi, Kivelässä lähes jokiuoman täydeltä. (Ely-keskuksen mittauspiste Vimpelin keskustassa näytti korkeudeksi 70,38 m ja virtaamaksi vähän alle 5 kuutiota/sek.)

Jussi 8Ja niinpä me todella nautiskeltiin neljä tuntia päin alamäkeä ja ilta-aurinkoa lasketellessa. Ehkä siitä saa aavistuksen näistä Jussin GoPro-kameran kuvistakin

17 kilometrin melontataipaleen alkupuolella Kivelästä Koskelaan jopa puolet oli jatkuvaa vauhdikasta koskea tai nivaa, käytännössä ilman kiviä, maisematkin hienoja. Sitten seurasi Savonjoen toinen ylläri.

Kun alkupuoli oli mukavaa vesiliukumäkeä, tarjosi loppuosa muutaman kunnollisen adrenaliinin nostattajan. Monen sadan metrin mittainen Sahamyllynkoski kasvoi niin salakavalasti, että ennen lopun korkeita aaltoja ei oikein ehtinyt rantautua tarkastamaan paikkaa rannalta.

Jussi 13

Ja jos olisi niin tehty, ei luultavasti olisi uskallettu laskeakaan, sillä isoja aaltoja seurasi kunnon pudotus ja stoppari. Enpä muista ennen pysähtyneeni aallon sisälle toivomaan, että virta puskisi eteenpäin. Mutta niin siinä kävi, ja kaikki selvittivät tämänkin paikan.

Seuraava testi oli pato, jonka luukusta johti pudotus kuohun kautta melko kiviseen koskiosuuteen. Suokun kanssa me keski-ikäisempinä katsottiin parhaaksi kantaa kajakit rannalta, mutta täysin hermottomat Minttu ja Jussi laskivat paikan hienosti jokiretkikajakeilla.

Jussi 14Vasta tästä lähtien alkoi kiviä tulla jonkin verran pintaan, mutta ei hankalasti. Bonuksena päästiin kiertämään Saarikenttä kajakeitse ja poseeraamaan Vimpelin Vedon facebook-sivun kuvaajalle. – Kyllä tämä Savonjoki täytyy lisätä Tervareitin keväiseksi helmeksi!

Saarikentällä

Ja tässä vielä Jussin video: https://vimeo.com/128640523

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Kuninkaanjoen karhuretket 9.5. ja 16.5.2015

Neidonlammen karhuAivan tunnelmaan sopiva lähtökohta Kuninkaanjoen melontaseikkailulle neljän paikallisen ja viiden koskihäjyn kesken (Susanna S, Seija H, Suoku S, Jaana K, Anssi O):

emokarhun ja kahden pennun tuoreet jäljet Neidonlammen taukopaikan rantasavikossa!

WP_20150509_012

Syrjälän Jussin kanssa käytiin muka raivaamassa joen ylimmät 20 kilometriä 9.5. Oikeasti me tietysti hätyyteltiin viattomia nalleja loitommalle moottorisahan pärinällä. No, kyllä me siinä sivulla melkein sata pusikkoakin siistittiin.

WP_20150516_032

Kuninkaanjoki yllätti kuitenkin jälleen kerran nousemalla viikolla ensin 130 senttiä ja laskemalla heti perään 50 senttiä. Niinpä enin osa raivauksista oli veden alla, kun lähdettiin Puntalankoskelta matkaan yhdeksän hengen porukalla 16.5.

WP_20150516_038

 

Vaan piisasihan niitä risuja ja puita tälläkin veden korkeudella aivan tarpeeksi väisteltäväksi – samoin loputtomia kiemuroita ja komeita koivukujia. Kuninkaanjoella on aivan oma tunnelmansa…

WP_20150516_076

…ja ihan erityinen atmosfäärinsä on myös upouudella Neidonlammen taukopaikalla. Tässä oli vuosi sitten vain iso pusikko, nyt siinä seisoo laituri, tekolampi, 400 ahventa, nurmikenttä, laavu ja nuotiopaikka. Pikku saari vain odotti vielä neitoaan.

WP_20150516_079

Tästä saavutuksesta Kyrönjoen KoskiHäjyt luovutti Neidonlammen rakentajalle Pekka Jokiaholle historiansa toisen kunniakirjan. Plus pikku putelin lahjakkaasta Kuninkaanjoen sukelluksesta, jossa kanoottikin meni täysin uppeluksiin.

WP_20150516_090

Ja tottahan pari neitokaista kävi tekemässä Neidonlammen neitsytmelonnan. Samoin Pekka Jokiaho elämänsä ensimmäinen kajakoinnin, oikein onnistuneesti, jokiretkikajakista heti innostuen. – Ja löytyipä se komea kontiokin Neidonlammen laavulta!

WP_20150516_105

 

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Operaatio Ivalojoella 6.-7.9.2014

Viisi koskihäjyä lähti Kutturasta jännittävälle Ivalojoen-melonnalle, eikä silloin vielä tiennyt, että 18 kilometrin päässä Kultalassa meitä odotti kansainvälinen pelastustehtävä.

01 Lähdössä Kutturasta

02 Hanna Porttikoskelle

Tarpeeksi jännitystä toi jo se, että  46 kilometrin matkalla kuohuu 30 koskea, joiden yhteispituus on melkein 10 kilometriä ja pudotus lähes 80 metriä. Osa on lyhyitä (70 m), osa pitkiä (1400 m), osa kivisempiä, osa vetisempiä.

Tästä Porttikoskesta se   koskitaival alkaa, iloitsee Hanna R.

13 Saarnaköngästä arvioimassa

Ensimmäisen päivän haastavimman pudotuksen tarjosi Saarnaköngäs, jonka laskulinjoja piti opiskella rannalta.

Keskeltä menivät läpi Suoku S. ja  Jussi M. (kahdesti!), vasemman puolen kuohuista Ari N., Hanna ja minä.

Suoku ja Jussi Saarnaskönkäällä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

18 Ari Saarnaskönkäässä

26 Chris ja Thomas Kultalan nuotiollaNäin lasketeltiin illaksi Kultalaan, jossa seisoi kaksi onnetonta saksalaista. Mathias ja Chris olivat liikkeellä lasikuitu(!)kanootilla ja aivan liian isolla lastilla. Kahden nopean kaatumisen jälkeen oli alkanut uittamisten ja rehaamisten rasittava taival, josta viimeiseen 5 kilometriin oli kulunut koko päivä.

29 Hannan ja Suokun lastiLuvattiin yrittää auttaa miehiä alamäessä. Se tiesi sitä, että minä ja Chris lähdettiin liikkeelle lasikuitukanootilla, Jussi ja Mathias toisella kanootilla ja naiset tällä kolmannella, jonka kyytiin ahdettiin entisten tavaroiden lisäksi puolet saksalaisten lastista. Aikamoista!

Mutta niin vain kuljettiin 8 tunnissa viimeiset 28 kilometriä, joihin saksalaisilta olisi muuten uponnut kolmisen päivää. Hyvin meni, varsinkin siihen nähden, että kosket vain kovenivat, Chrisillä oli päässä pyöräilykypärä eikä Mathiaksella sitäkään. Lasikuitukanootti rutisi kivikoissa, mutta meni kumoon vain kerran, vaikka monta kertaa oli lähellä laitojen hörppiessä vettä. Kaikilla muilla matka sujui komeasti kaatumatta. Alla Hannan näppäilemiä osumia.

AO ja Chris

Mathias ja Jussi

IMG_6054

IMG_6056

45 Hanna ToloskoskellaMelontaretken loppuhuipennus eli Toloskoski aiheutti vielä ylimääräistä päänvaivaa. Rannalta arvioitiin törmäilyn ja kaatumisen riski niin suureksi, että kalusto ja tavarat kannettiin rantaa pitkin ohi kosken lopun.

 

Paitsi yksi kanootti, jolla avokanoottikoskimelonnan ensikertalaiset Suoku ja Jussi lähtivät koittamaan onneaan – ja onnistuivat ohjaamaan nuolen tavoin kiitävän kanoottinsa viimeistenkin kivien välistä. Vau. Kyl jännitti rannallakin.

46 Jussi ja Suoku Toloskoskessa

Mahtava joki, loistavia melontakavereita ja ainutkertainen pelastusoperaatio! Niinpä myönnän Tankavaaran Kultamuseon minivaskoolin tunnustuspalkinnoksi Ivalojoen selvittäneille koskihäjyille. (Marttilan Timo ansaitsee omansa, koska houkutteli minut kolme vuotta sitten tuolle melontajoelle, jota hienompaa en ole nähnyt.)

DSC_0006

Kukahan tienaakaan seuraavan vaskoolin….? (opaskirjaa saa lainaksi)

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi