Sellainen outo provinssi kuin Kainuu oli tähän asti ollut lähinnä etäinen paikka kartalla, ennen kuin tuli kerrankin lähdettyä sinne vapaaehtoisesti (kertausharjoitusta ja kursseja ei lasketa.)
Luulisi muuten uuden uljaan trailerimme, seitsemän muovikajakkimme ja vuokramersumme herättäneen ansaittua huomiota jo Kajaanissa.
Kainuun pääkaupungista meidän käännytti kuitenkin epäystävällinen keli, jonka takia Oulujärven kiehtova Ärjänsaari jäi tällä kertaa haaveeksi.
Minerva K-N:n ja Tarmon N:n vision perässä tässä oltiin koskihäjyjen porukalla kulkemassa, tämän kuvan nappaajanakin Minttu-Minerva.
Ei siitä kuitenkaan lannistuttu, vaan lähdettiin suojaisemmalta majapaikalta tutkimaan Paltamon Mieslahtea.
Maan viidenneksi isomman järven taivaan kansi antoi tosin sielläkin heti omia varoitusmerkkejään.
Ukkosen uhatessa paettiin rantaan, missä nähtiin jyrinöiden kulkevan ohi. Näin voitiin jatkaa matkaa kohti sateenkaarta ja Oulujärven itäisintä kolkkaa.
Mutta jo nyt olivat taivaalliset näytelmät vahvistaneet retken vetäjien näkemystä Kainuun meren mahtavuudesta luonnon voimien ohjailijana.
Seuraava ilmiö olikin sitten valtaisa taivaallinen iltavalaistus, jota vastaan ei voinut ilman mustia lasia suojautua kuin vetämällä koskihäjyjen limenvihreä tuubihuivi koko pään yli auringon siltaa pitkin meloessa.
Hyvin se kajakki niinkin kulki.
Tämmöisellä sopivan tutunoloisella porukalla oltiin tällä kertaa liikkellä.
Taukolaiturilla Eija T, Suoku S, Minerva K-N, Jouni V ja Susanna S, alhaalla kajakissa Tarmo K ja kännykameran takana Anssi O.
Majapaikkakin kelpasi: Paltamo Golfin korkeatasoinen Kymppiväylä.
Sen suojista sopi seurata toistenkin tekemää ulkoliikuntaa ja nauttia yhteisiä eväitä: aurinkoista katkarapukiusausta, pizzan palasia, spagetti bolognesea ja suklaisia lättysiä. Mintun lätyt ja kuva.
Lauantaina tutustuttiin Oulujärven pohjoiseen osaan ja käytiin kiertämässä Kuostonsaari.
Tässä on yksi Kuostonsaaren hienoista hiekkarannoista Luodelahdella, Jounin kuvassa. Myös saaren taukopaikat olivat upeita, satoi tai paistoi.
Nyt satoi, vähitellen oikein kunnolla.
Ja taas kerran piti todeta, että kajakki on loistava vesikulkuneuvo ankariakin säitä vastaan. Oli vaihtelevaa tuulta, monimuotoista aallokkoa ja kovapintaista pisarointia.
Tässä viimeinen tauko paikalla. Aika hyvä saavutus ottaa kasvokuva kuudesta melojasta, joista ketään ei tunnista.
Sunnuntaina Minttu ja Tarmo johdattivat meidät päin jotain tuntematonta, joka kuulemma oli ollut koko ajan silmissämme sitä tietämättämme.
Jotain pientä saarta kohti siinä mentiin, keskellä aavaa ulappaa, joka oli pohjalaisittain valtava, mutta Kainuun merellä vasta esimakua isommista.
Tämmöinen tapaus siellä perillä tuli vastaan, Tarmon serkun rakentama melkoinen idylli, Lehtosen saaren ainoa mökki, Mintun kuvaamana.
Lehtonen on yksi Oulujärven 650:stä saaresta, joista enää 648 on tämän reissun jälkeen käymättä.
Ja tämän takia sinne saarelle tultiin: Suomen paras sauna ja sen rakentanut vieraanvarainen isäntä, entisöijä ammatiltaan. Mehevän pehmeät oli löylyt.
Jäljellä oli enää paluumelonta, tällä kertaa kokonaan tyyntyneessä Oulujärvessä, Minttu alla tyytyväisenä selfistinä.
Joo, kyllä me täysin ymmärrettiin, miksi Tarmo ja Minttu haikailee näiden karujen korpien kuiskintaa ja jylhien ärjyjen loiskintaa.
Mutta älkää nyt silti aivan heti sinne menkö. Voidaan me lähteä toistekin ihmettelemään tätä mahtavan makiaa sisämerta, josta maisteltiin nyt vasta pieniä murusia.
Lestijoelle vei matka taas kerran. Väkeä oli mukana peräti 21. Oltiin luontohelmi-melonnalla luonnonsuojelupiirin väen kanssa 4.7.2017. Koskihäjyjä oli 7, joista ensi kertaa Lestijoella olivat Vepe, Tuula H, Helena V, Päivi A ja Kirsi H. Ja hienoa oli taas, harvinaisen hienoa. Kaikki nämä kuvat ovat Hannan ottamia.
Anssin melontablogi 
