Siitä starttaa Etelä-Pohjanmaan Järviseudun Tervareitti, jonka varrella koskihäjyt saattavat viihtyä ensi kesänä silloin ja tällöin.
Tämä on Ähtävänjoen vesistöön kuuluvan Kuninkaanjoen Puntalankoski, jota minä en olisi tuona päivänä laskenut. Onneksi 150 metrin päässä Koskitien sillasta löytyi oiva kääntöpaikka autolle ja lähtöpaikka melojille.
En tosin ollut liikkeellä meloen, vaan patikassa, katsastaen alkupäätä tästä jopa 40 km pituisesta kiemuravirrasta. Kuvassa on Kuninkaanjoen ja Hallapuron risteys.
Johtopäätös oli selvä: jos joku raivaisi alkupuolikkaan risut siinä olisi meillä hieno kevätvirta. Ja katso: juuri tänä päivänä Soinin kunnanvaltuuston pj lupasi, että näin tapahtuu! Hyvä Soini!!!
Toinen reissu Tervareitin alkulähteille tehtiin porukalla. Siinä Eija T, Jaana K, Sari S ja Hanna R ihmettelevät Poikkijokea, jonka kautta Ähtärinjärvi virtasi Ähtävänjokeen vielä aivan äsken, noin 1500 vuotta sitten.
Todelliset alkulähteet eli kahtaalle virtaavat Livonlähteet löytyisivät noin kilometrin päästä tästä paikasta. Ehkä joskus sinnekin?
Melomaan lähdettiin idyllliseltä Vähä-Räyringiltä, jonka suoreunaiselta luoteisrannalta löytyi kalasääksen pesä. Kiitokset Jaakkolan Ykälle kanootista ja kaikista jännittävistä tiedoista! Viime kesänä pesässä kurkki kuulemma kolme poikasta, kun emopari väisti melojaa kauemmas suolle. Kovin lähelle ei silti kannata alkukesällä mennä.
Räyrinkijärvien välinen pikku Välijoki alkoi lupaavasti, mutta tämä idylli loppui sitten aika pian, kun risut valtasivat uoman.
Naiset käyttivät järkeään jo ennemmin, mutta minä löin päätäni oksiin noin 600 metriä pitkän uoman puoliväliin asti. (Hanna otti tämän kuvan ja kaksi seuraavaakin.)
Ja siinäpä sitten tallusteltiin kohti Iso-Räyrinkiä kuin Volgan lautturit! Kylläpä monivärikkäät varusteet sopivat hienosti loppusyksyiseen luontoon!
Tämä oli muuten eka kerta elämässä, kun meloin marraskuussa. Mutta niin kuin näkyy, hauskaa oli aina vain.
Iso-Räyrinki oli vähäsen tylsempi tasaisen pyöreän muotonsa ja tavallisempien rantojensa takia. Seitsemän joutsenta ja isompi lintuparvi joko telkkiä tai isokoskeloita kuitenkin piristi kummasti. Samoin Pohjanmaan vanhin asuttu paikka Suokonmäki, joka kohosi näkötorneineen metsän takana kuin tarujen linnake.
Mutta nyt seuraa kaikkein satumaisin juttu: onko tämä Vähä-Räyringin kivi yksi merkki siitä, että Räyringinjärvet ovat peräisin Lappajärveen tippuneen meteoriitin sirpaleista? Näin arvelee arvostettu emeritus-geologimme Marjatta K.
Harvinaisen kiintoisaa seutua, jonka tutkimukset jatkuvat kesällä 2014…
Anssin melontablogi 
Täällä retkiblogi Ähtävänjoelta. Lisää kuvia löytyy, jos on tarvis. http://ahtavanjoki.blogspot.fi
Melottiin tämä retkiblogissa esitetty reitti toissakesänä. Aivan mainio kokemus, jonkin verran rämpimistä. Piti koskia kiertää, kun ei niistä kokemusta ollut.